Lukkopolkimien salat

Syksy tulee sateineen ja osa liikuntaharrastuksista siirtyy taas sisätiloihin. Tähän liittyen käynnistin sisäpyöräilyprojektin, jossa yhtenä osana on lukkopolkimien hankinta ja vaihto remmipolkimien tilalle.

Olen vuosia käyttänyt lukkopolkimia maastopyörässä, mutta tältä saralta tietojen päivittäminen oli kuitenkin paikallaan. Mitä vaihtoehtoja ja malleja on tarjolla? Onko jotain uutta kehitetty viime vuosina? Netti on täynnä hajanaista, puutteellista ja huonosti esitettyä tietoa. Ja sitä on paljon.

Selkeä, yksinkertainen ja oleellinen tieto on aina arvossaan. Kun sitä löytää ja se tuntuu vielä luotettavalta, homma lähtee rullaamaan. Tässä esimerkkinä yksi linkki, jonka takaa löytyy koostettuna ja hyvin esitettynä lukkopolkimiin ja pyöräilykenkiin liittyvä kriteerit täyttävä tieto.

Beginner’s Guide to Clipless Pedals

Sykevyöt luupin alla

Polar sykemittarit ovat tuttuja jo vuosien ajalta ja erilaisia sykevöitäkin on kulunut useita urheilutaipaleilla. Viimeisin päivitys oli M400 -mittarin hankinta vuoden alussa (tästä myöhemmin lisää...). Paketissa tuli mukana sykesensori ja Soft Strap -sykevyö.

Samanlainen Soft Strap-vyö löytyi jo ennestään melko tuoreena, sillä edellisen mittarin vyö ei kestänyt käytössä kuin vajaan vuoden. Kumisen anturiosan liimaus lähti irtoamaan päistään ja lopulta melkein koko kumiosa oli irti.

Tarvikkeena ostamani uusi vyö on nyt ollut käytössä kaksi kuukautta. Vertasin tätä ja M400-paketin mukana tullutta vyötä toisiinsa. Oheisessa kuvassa vasemmalla on M400:n vyö ja oikealla tarvikkeena ostettu Soft Strap. Molemmat ovat samoja tuotteita ja samoilla merkinnöillä.

Olennainen ero näissä on se, että M400 vyössä kumipinta on karhea ja tarvikevyössä sileäpintainen. Tämä näkyy hyvin kuvassakin. Ohjeissa sanotaan, että vyöt pitää kastella ennen käyttöä. Karhealla pinnalla vesi pysyy ja levittäytyy hyvin. Sileästä pinnasta vesi sen sijaan liukuu pois kuin hanhen selästä.

Kysymys kuuluukin: onko näillä vöillä käytön kannalta oleellisia eroja? Saattaa olla. Sileäpintaisen mallin kanssa on ollut joskus "käynnistymisvaikeuksia". Sykesignaalia ei ole välillä saanut mittarille. Anturipinnan uusi kastelu on joskus auttanut asiaa. Karheapintaisesta ei ole vielä kokemusta, mutta se saattaa olla toimivampi ratkaisu? Ainakin se on uudempi.

Myynnissä on siis kahta eri mallia. Jos pääsisin valitsemaan, ottaisin sen karheapintaisen. Kastelu toimii paremmin ja tuote on luultavasti uudempi kuin se sileä. Kehitys menee näissäkin eteenpäin.

Urheilun äänimaailmassa

View image | gettyimages.com

Kävin kuluneella viikolla pelaamassa salibandyä Areenan kentällä. Väliverhon tapana oli alkamassa naisten sarjapeli ja lämmittelyn aikana siellä soitettiin kovaäänistä musiikkia. Kattokaiuttimet olivat myös oman pelikenttämme yläpuolella, joten pääsimme nauttimaan Haloo Helsinki- ja muiden suosittujen bändien tuotoksista.

Ensimmäinen jakso pelattiin hiljaisuudessa ja toinen musiikin lomassa. Pelin luonteeseen musiikin mukaan tulolla oli melko suuri vaikutus. Äänimassa peitti kentällä mm. pelaajien huudot toisilleen, pallon pomppimisen äänet muovisissa laidoissa ja parketilla, sekä takaa tulevan vastustajan juoksuäänet.

Pelin aikana tuli havainnoitua selkeästi se, miten äänimailma vaikuttaa pelaamiseen. Pelaaja käyttää vahvasti kuuloaistiaan havainnoiden pallon ja vastustajan liikettä kentällä, tehden ratkaisuja käyttäen tätä ääni-informaatiota hyödyksi.

Äänimaisema on yksi tärkeä osa monella tapaa urheilutapahtumissa. Tarkemmin asiaan voi tutustua Liikunta & Tiede -artikkelissa. Tunnelmaa voidaan siis luoda, tai latistaa - tilanteen ja osaamisen mukaan - joko tahattomasti tai tarkoituksella. Musiikki, kannustushuudot ja -laulut, kuulutukset ja pelien äänet ovat osa esitystä ja viihdettä, jota kilpaurheilu parhaimmillaan on.

Asioissa on tietysti myös toinen puolensa. Joskus tuntuu, että ulkopuolelta tuleva äänimaisema sotkee pelissä kentän omat äänet, pelin vivahteet, värähtelyt ja tunnelman.

Koska pelaaja tarvitsee kentän äänet voidakseen pelata parhaalla mahdollisella tavalla, olisiko katsojankin etu jos pelin äänet voisi aistia parhaalla mahdollisella tavalla?

Molempi parempi, kuuluu sanonta. Kaikesta huolimatta äänellä on suuri merkitys joukkuepelissä ja se vaikuttaa kaikkiin - niin kentällä kuin katsomossakin olijoilla.

Make some noise.

Yhdeksäntoista kierrosta

Patamiehen golfpallo.

Toukokuun aikana on tullut pelattua yhteensä yhdeksäntoista golfkierrosta - näistä neljä täysiä 18-reiän kierroksia. Lyöntejä peleissä on kertynyt 1108 kappaletta. Tilastoista on kierroksilla pitänyt huolta GameBook-ohjelman Android-versio.

Tänään tuli pelattua viimeisin kierros vähän kylmassä ja sateisessa säässä. Peliryhmän kolme muuta luovuttivat kolmannen väylän jälkeen. Itsa jatkoin loppuun asti, sillä mitä haastavampi keli, sitä enemmän kokemusta tuleviin peleihin.

Sade ja kosteus on yksi suurista ongelmista pelin aikana. Viime viikolla sain kokea tämän konkreettisesti ensimmäistä kertaa. Vitosväylän avauksessa pallo lähti komeassa kaaressa vasemmalle, aidan yli rangekentälle. Maila sen sijaan lähti hienossa kaaressa 20 metriä oikealle, viereiselle väylälle. Kosteutta imenyt lyöntihanska teki tepposet.

Messukylän kentän lammikoista tuli tänään bongattua sukelteleva telkkä, sekä haapana-pariskunta. Muut toukokuun tähtihetket liittyvät henkilökohtaisiin lyöntiennätyksiin kaikilla Messukylän kentillä - niin ison kentän 18- kuin 9-pituinen kierros, kuin Vuohenojan par3-kentän ennätys.

Mieliin on jäänyt myös seiskaväylän kolme hole in one-yritystä. Ensin jäätiin 30 sentin päähän, sitten pallo lipui ohi 15 sentin päästä ja lopuksi paras yritys näinä vuosina. Pallo osui suoraan lipun juureen ja pomppasi lipun ja aukon reunan kautta takaisin greenille. Ilman lippua pallo olisi ollut sisällä?

Harjoitukset ja pelit jatkuvat kesäkuun puolella. Nyt tilauksessa on kuivaa ja lämminta säätä. Kaikesta huolimatta golf on harrastetasolla parhaimmillaan kun sää hemmottelee pelaajaa.

Kaideurheilua

Tampereella Särkijärven yli johtava silta valmistui muutama vuosi sitten, kun Vuoreksen kaupunginosan rakentaminen alkoi. Sillalla on mahtavan leveä puinen kaide.

Kuka keksii ensimmäisenä lajin jossa ajetaan jollain kaksipyöräisellä kaidetta pitkin päästä päähän? Kuten TV-sarjassa Taivaan Tulet, jossa kilpakosijat ajoivat (yrittivät ajaa, eivät uskaltaneet...) mopolla rautatiesillan kaidetta pitkin toiseen päähän.

Kuka ehtii ensin? Olosuhteet on luotu. Mutta älkää syyttäkö yllytyksestä. Tässähän vain nähdään ennalta mitä tuleman pitää.