Patamiehen golfpallo. |
Tänään tuli pelattua viimeisin kierros vähän kylmassä ja sateisessa säässä. Peliryhmän kolme muuta luovuttivat kolmannen väylän jälkeen. Itsa jatkoin loppuun asti, sillä mitä haastavampi keli, sitä enemmän kokemusta tuleviin peleihin.
Sade ja kosteus on yksi suurista ongelmista pelin aikana. Viime viikolla sain kokea tämän konkreettisesti ensimmäistä kertaa. Vitosväylän avauksessa pallo lähti komeassa kaaressa vasemmalle, aidan yli rangekentälle. Maila sen sijaan lähti hienossa kaaressa 20 metriä oikealle, viereiselle väylälle. Kosteutta imenyt lyöntihanska teki tepposet.
Messukylän kentän lammikoista tuli tänään bongattua sukelteleva telkkä, sekä haapana-pariskunta. Muut toukokuun tähtihetket liittyvät henkilökohtaisiin lyöntiennätyksiin kaikilla Messukylän kentillä - niin ison kentän 18- kuin 9-pituinen kierros, kuin Vuohenojan par3-kentän ennätys.
Mieliin on jäänyt myös seiskaväylän kolme hole in one-yritystä. Ensin jäätiin 30 sentin päähän, sitten pallo lipui ohi 15 sentin päästä ja lopuksi paras yritys näinä vuosina. Pallo osui suoraan lipun juureen ja pomppasi lipun ja aukon reunan kautta takaisin greenille. Ilman lippua pallo olisi ollut sisällä?
Harjoitukset ja pelit jatkuvat kesäkuun puolella. Nyt tilauksessa on kuivaa ja lämminta säätä. Kaikesta huolimatta golf on harrastetasolla parhaimmillaan kun sää hemmottelee pelaajaa.