Komea oli urasi

Nokian maailmalla tunnettu puhelinmerkki näkyi hyvin myös valkokankailla, sillä se esiintyi aikoinaan lukuisissa elokuvissa. Puhelun tullessa sankarin käteen ilmestyi aina jokin tämän suuryrityksen huipputuotteista. Nokian avulla pelastettiin maailmaa ja viimein koitti onnellinen loppu. Näin ei käynyt tosielämässä ja Nokian leffavuodet ovat nyt menneisyyttä.

Havahduin tähän tosiasiaan lukiessani Stephen Kingin teosta 22.11.63. Tarinassa päähenkilö siirtyy aikaportin kautta menneisyyteen ja huomaa vuodessa 1958 unohtaneensa matkapuhelimen taskuun. Näin tuo kohtaus menee.

"Kaivoin taskustani kolikoita, mutta ensin löysin jotain, mitä en olisi saanut ottaa mukaan: Nokia-puhelimeni. Se oli vuoden 2011 mittapuulla antiikkiesine - tarkoitukseni oli ollut vaihtaa se iPhoneen - mutta sillä ei ollut asiaa vuoteen 1958. Jos joku näkisi sen, minulle esitettäisiin liuta kysymyksiä, joihin en pystyisi vastaamaan."

Puistattavaa luettavaa. Tässä kappaleessa kulminoituu Nokian loppu. Vanhahtavat puhelimet vaihdettiin iPhone-malleihin, jotka olivat tekniikaltaan edellä ja pohjautuivat uudenlaiseen verkottuvaan toimintaympäristöön.

Kyseinen Kingin teos on sen verran hyvä, että voisin veikata sen siirtyvän tulevaisuudessa myös valkokankaalle. Olisiko silloin kyseessä Nokialaisen puhelimen viimeinen elokuvarooli? Ei enää tähtinäyttelijänä, vaan aikansa eläneenä museokapistuksena pienessä sivuroolissa. Komea oli urasi.

(Lainaus kirjasta Stephen King: 22.11.63. Suomentanut Ilkka Rekiaro)