Urheilun äänimaailmassa

View image | gettyimages.com

Kävin kuluneella viikolla pelaamassa salibandyä Areenan kentällä. Väliverhon tapana oli alkamassa naisten sarjapeli ja lämmittelyn aikana siellä soitettiin kovaäänistä musiikkia. Kattokaiuttimet olivat myös oman pelikenttämme yläpuolella, joten pääsimme nauttimaan Haloo Helsinki- ja muiden suosittujen bändien tuotoksista.

Ensimmäinen jakso pelattiin hiljaisuudessa ja toinen musiikin lomassa. Pelin luonteeseen musiikin mukaan tulolla oli melko suuri vaikutus. Äänimassa peitti kentällä mm. pelaajien huudot toisilleen, pallon pomppimisen äänet muovisissa laidoissa ja parketilla, sekä takaa tulevan vastustajan juoksuäänet.

Pelin aikana tuli havainnoitua selkeästi se, miten äänimailma vaikuttaa pelaamiseen. Pelaaja käyttää vahvasti kuuloaistiaan havainnoiden pallon ja vastustajan liikettä kentällä, tehden ratkaisuja käyttäen tätä ääni-informaatiota hyödyksi.

Äänimaisema on yksi tärkeä osa monella tapaa urheilutapahtumissa. Tarkemmin asiaan voi tutustua Liikunta & Tiede -artikkelissa. Tunnelmaa voidaan siis luoda, tai latistaa - tilanteen ja osaamisen mukaan - joko tahattomasti tai tarkoituksella. Musiikki, kannustushuudot ja -laulut, kuulutukset ja pelien äänet ovat osa esitystä ja viihdettä, jota kilpaurheilu parhaimmillaan on.

Asioissa on tietysti myös toinen puolensa. Joskus tuntuu, että ulkopuolelta tuleva äänimaisema sotkee pelissä kentän omat äänet, pelin vivahteet, värähtelyt ja tunnelman.

Koska pelaaja tarvitsee kentän äänet voidakseen pelata parhaalla mahdollisella tavalla, olisiko katsojankin etu jos pelin äänet voisi aistia parhaalla mahdollisella tavalla?

Molempi parempi, kuuluu sanonta. Kaikesta huolimatta äänellä on suuri merkitys joukkuepelissä ja se vaikuttaa kaikkiin - niin kentällä kuin katsomossakin olijoilla.

Make some noise.

Haamupelaaja kentällä

Jalkapallossa pääsee pitkälle, jos on nopea ja huomaamaton.

Kuva: Jan Suominen 2015 © 
Pirkkahalli Tampere 3.1.2015 TaPa B - TPV B2/B3 harjoitusottelu.

Ranteet käyttöön

Erilaisten rannelaitteiden ja älykellojen tulo markkinoille vain kasvaa vuoden 2015 aikana. Muutama vuosi on totuteltu ajatukseen ja nyt laitteet alkavat olla käytettävyydeltä järkeviä. Hinnat laskevat ja ominaisuudet lisääntyvät.

Pohtimatta tässä sen enempää uusien rannelaitteiden tekniikkaa, voisin tuoda esiin näiden ympärillä pyörivän mielenkiintoisen ilmiön. Perinteinen rannekello on ollut jo vuosia katoavaa kansanperinnettä. Nuorempi polvi on matkapuhelinten yleistyessä näistä ajannäyttölaitteista jo luopunut päivittäisessä käytössä.

Olisiko niin, että ranteessa pidettävä laite on helpompi myydä ajatuksena vanhemmalle konkarille, joka on tottunut sitä perinteistä kelloa käyttämään? Aivan nuorille uutuuden viehätys puree aina, mutta miten suhtautuu se kolmekymppisten ryhmä - joka on vuosia mennyt puhtain rantein ja nyt jumiutumassa nuoruutensa ajatusmalleihin?

Aika näyttää. Omaan ranteeseen saattaa tuollainen vielä tiensä löytää, kunhan hinta ja ominaisuudet saavuttavat houkuttelevuuden rajan. Tällä hetkellä sykemittarikello on jokapäiväisessä käytössä.

Ja onhan ihmisellä kaksi rannetta. Mainos- ja myyntikoneisto keksi niille molemmille kyllä käyttöä. Samaan älykellon rannekkeeseen voidaan erillinen näyttö tuoda myös sisäpuolelle, kuten oheisen kuvan tuote osoittaa. Muistan että aikoinaan joillakin oli tapana käyttää myös perinteistä kelloa näin. Katsominen ja käyttö toimii hyvin.

Ranteilla on paljon käyttöä tulevaisuudessa. Oletko valmis?

Chromecast osaa myös ohjata

Chromecast on hdmi-porttiin liitettävä Googlen erinomainen apuväline ohjelman katseluun isolta näytöltä. Moni ei ehkä tiedä, mutta tämän ihmetikun avulla on myös mahdollista ohjata näyttöä. Kaukosäätimeen ei siis tarvitse välttämättä koskea.

Ominaisuuden virallinen nimi on HDMI-CEC, mutta eri laitevalmistajilla on omat nimityksensä. Käytössäni on Philipsin vanha 42-tuumainen, jossa tätä ominaisuutta kutsutaan nimellä Easylink.

Kun Easylink on otettu Philipsin asetuksista käyttöön ja tabletilta kytkee ohjelmaa Chromecastiin, niin se osaa hdmi-portin kautta ohjata ensin TV:n päälle ja sen jälkeen valita oikean sisääntulon.

TV:n kytkeminen päälle onnistuu vain, jos Chromecastin virransyöttö tulee pistorasiaan liitetyn virtalähteen kautta jatkuvasti. Käytettäessä tähän esim. TV:n USB-liitäntää - joka on siis toimii vain kun TV on päällä - voidaan ohjata pelkästään sisääntulon valintaa.

Samaa ominaisuutta tukevat monet muutkin laitteet. Käytössäni on PS3-pelikonsoli, joka osaa tehdä samat temput. Asetuksista pitää vain kytkeä päälle hdmi-ohjaus ja laitteiden käyttö on taas astetta helpompaa.

Chromecastin osalta odotan tällä hetkellä uutta päivitystä Yle Areenan Android-ohjelmaan. Tämän piti valmistua jouluun mennessä, mutta julkaisu kääntyi uuden vuoden puolelle.

Ohjelman tuki mahdollistaa sen, että Areena-sovellus lähettää tiedot Chromecastille, joka osaa streamata lähetystä suoraan rasittamatta tablettia. Chromecast tekee siis työn ja tabletilla voi vaikka surffailla samaan aikaan.

Tabletilta kyllä voi jo nyt peilata näkyvän ruudun Chromecastin kautta, mutta silloin se sitoo tabletin kokonaisuudessaaan tähän puuhaan. Sinänsä käyttökelpoinen ominaisuus monissa muissa tilanteissa. Tämä ruudun siirto onnistuu käyttäen Google Playn Chromecast-ohjelmaa.

Komea oli urasi

Nokian maailmalla tunnettu puhelinmerkki näkyi hyvin myös valkokankailla, sillä se esiintyi aikoinaan lukuisissa elokuvissa. Puhelun tullessa sankarin käteen ilmestyi aina jokin tämän suuryrityksen huipputuotteista. Nokian avulla pelastettiin maailmaa ja viimein koitti onnellinen loppu. Näin ei käynyt tosielämässä ja Nokian leffavuodet ovat nyt menneisyyttä.

Havahduin tähän tosiasiaan lukiessani Stephen Kingin teosta 22.11.63. Tarinassa päähenkilö siirtyy aikaportin kautta menneisyyteen ja huomaa vuodessa 1958 unohtaneensa matkapuhelimen taskuun. Näin tuo kohtaus menee.

"Kaivoin taskustani kolikoita, mutta ensin löysin jotain, mitä en olisi saanut ottaa mukaan: Nokia-puhelimeni. Se oli vuoden 2011 mittapuulla antiikkiesine - tarkoitukseni oli ollut vaihtaa se iPhoneen - mutta sillä ei ollut asiaa vuoteen 1958. Jos joku näkisi sen, minulle esitettäisiin liuta kysymyksiä, joihin en pystyisi vastaamaan."

Puistattavaa luettavaa. Tässä kappaleessa kulminoituu Nokian loppu. Vanhahtavat puhelimet vaihdettiin iPhone-malleihin, jotka olivat tekniikaltaan edellä ja pohjautuivat uudenlaiseen verkottuvaan toimintaympäristöön.

Kyseinen Kingin teos on sen verran hyvä, että voisin veikata sen siirtyvän tulevaisuudessa myös valkokankaalle. Olisiko silloin kyseessä Nokialaisen puhelimen viimeinen elokuvarooli? Ei enää tähtinäyttelijänä, vaan aikansa eläneenä museokapistuksena pienessä sivuroolissa. Komea oli urasi.

(Lainaus kirjasta Stephen King: 22.11.63. Suomentanut Ilkka Rekiaro)

Monipuolinen näppäimistö

PC:n vanha näppäimistö tuli lopulta tiensä päähän, joten lähdin tutkimaan mikä olisi uusi ja toimivampi malli korvaajaksi. Markkinoilta löytyy jos jonkinlaista tuotetta, joten valinnan varaa on. Tarjontaa rajoittaa Suomessa tarpeellinen skandinaavinen näppäimistömalli, jollaisia ei ole tarjolla ulkomaisissa verkkokaupoissa.

Tutkimukset käynnistyivät kotimaan kamaralta. Odotin sessioista pitkiä ja vaikeita - kuin kevään palkkaneuvotteluista konsanaan - mutta tällä kertaa oikea näppäimistö osui kohdalle jo melko aikaisessa vaiheessa. Kaupat on nyt siis tehty ja olen tyytyväinen. Hankinta näkyy kuvassa.

Logitech Multi-Device Keyboard K480 on langaton näppäimistö, jolla voi käyttää kolmea bluetooth-laitetta samanaikaisesti. Laitevalinta tehdään näppäimistön sivussa olevalla kytkimellä. Näppäimistö tukee niin PC-, MAC-, Android- ja kuin iPhone-laitteita. Yksi laite, monta käyttöä. Tämä viehättää aina.

K480 on malliltaan kapea, joka sopii hyvin omaan makuuni. Erillinen numeronäppäimistö olisi tarpeeton ja liian leveä näppäimistö aiheuttaa hankaluuksia. Täysimittaisen "laudan" kirjainosan keskittäminen navan kohdalle aiheuttaa sen, että näppäimistöstä tulee oikealle painottuva. Numero-osuus painottuu oikealle, jolloin hiiren paikka siirtyy myös huomattavan kauas oikealle. Tämä on sekä ergonomia- että pöytätilakysymys. Kapea K480 ratkaisee siis molemmat ongelmat. Hiiri on lähempänä kehon keskilinjaa ja koko paketti vie vähemmän pöytätilaa.

Nykyajan laitteissa kilpaillaan keveydellä. K480 on kuitenkin massiivisen painava. Loistavaa! Tässä tapauksessa kyseessä on positiivinen asia. Paino antaa laadun tuntua - kuin vaikkapa vahvistimissa tai aktiivikaiuttimissa, joissa paino tarkoittaa isoja, laadukkaita muuntajia.

Kirjoittaminen on siis jämäkkää ja näppäimistö hyvin pysyy paikoillaan. Isot kumitassut vielä kruunaavat tämän kokemuksen. K480 jäpittää liukumatta myös muovisen sylitason kallistetulla pinnalla. Näppäintuntuma on erinomainen. Näppäimet on muotoiltu melkein pyöreiksi, joka ei välttämättä miellytä kaikkia, varsinkin kun koko on aika pieni. Näppäinten välit ovat siis isot, joten kirjoittaminen on ihan miellyttävää. Virhelyönnit saattavat vähentyä?

Tulee melkein tunne kuin kirjoittaisi vanhalla mekaanisella kirjoituskoneella. Samanlaisella Adlerilla kuin Jack Torrence kirjoitti Stanley Kubrickin elokuvassa Hohto. Myös kumiurastaan nouseva tabletti antaa mielikuvan laitteen sisältä nousevasta paperista. Vain vanhan koneen iskurivarren liike ja tähän tarvittava iskuvoima puuttuvat. Nostalgiaa niille jotka muistavat. 

K480 on siis suunniteltu pöytäkoneen lisäksi käytettäväksi kannettavien kanssa. Mobiililaitteiden sijoitusta varten etureunassa on kumitettu ura, jossa tabletti istuu tukevasti. Olin vähän skeptinen tämän tukimallin kanssa - varsinkin kun kulmansäätömahdollisuutta ei ole - mutta testausten jälkeen vaikuttaa erittäin toimivalta. Tab Pro 8.4 istuu urassa kuin tatti ja katselukulma on hyvä.

Laite toimitetaan ilman Bluetooth-vastaanotinta. Pakkauksessa ei ole kuin näppäimistö. Paristot ovat valmiiksi paikoillaan ja käyttövalmiit kun suojateipin repäisee irti. PC- ja Android-asennus toimi ongelmitta. Käännetään ensin valintakytkin ja painetaan 3 sekuntia PC-painiketta. Sininen valo alkaa vilkkua ja kohta laite tunnistuu paritettavaksi.

Käytössäni olevia kahta laitetta (PC ja Android-tabletti), pystyi tunnistuksen jälkeen käyttämään vuorotellen vaihtokytkintä kääntämällä. Vaihto tapahtuu muutaman sekunnin kuluessa. Vaivatonta, vaikka yleisempää on kuitenkin laitteiden käyttö erillään ja yleensä eri paikassa.

Jossain arvosteluissa on mainittu kyseinen näppäimistön kohdalla, että skandit eivät toimisi Android-järjestelmässä. Ei pidä paikkaansa. Versiosta 4.4.2 alkaen ääkköset toimivat suoraan ilman sen kummempia toimenpiteitä. Vanhemmat Android-versiot vaativat Logitechin näppäimistöohjelman asentamisen Googlen Play-kaupasta.

Näppäimistöä ei voi suositella aivan keveimpään matkakäyttöön, mutta kulkeehan se mukana vähän isommassa laukussa. Käyttötarpeita ja makuja on monia, mutta K480 istuu omiin tarpeisiini vallan mainiosti. Vähemman on enemmän.

Golftarinat

Golfkentillä tapaa erikoisia ihmisiä ja kuulee monenlaisia juttuja. Tässä yksi pari viikkoa sattunut tapahtuma.

Messukylän kenttä Tampereella sijaitsee Kirkkosuon laaksossa. Lähellä sijaitsee myös kirkko, jonka torni näkyy hyvin kentälle. Vitosväylällä tornia käytetään lyödessä myös tähtäyspisteenä.

Tällä kertaa pelasimme kuitenkin kapeaa väylää numero kahdeksan. Oli lauantaipäivä ja kirkontornin kello lähti kumisemaan. Äänihän kuulu kentällä hyvin joka paikkaan. Pelikaveri pysähtyi ja kertoi seuraavan tarinan.

Kaksi kaverusta oli pilkillä ja istui vierekkäin jakkaroillaan. Kirkonkellojen soitto kuului kyliltä pitkin järvenselkää. Toinen miehistä otti lakin päästään, mutta jatkoi pilkkimistä. Toinen kääntyi ja kysyi mistä nyt oli kyse. - Eukkoa siellä siunataan haudan lepoon.

Kerrotun tilanteen voisi kuvitella myös niin, että vaihtaisi pilkkimisen golffiin. Molemmista lajeista löytyy ne innokkaat harrastajat.

Ja tässä lopuksi esimerkki niistä erikoisista ihmisistä joita voi tavata golfin parista. Tämä herra ei ole niin erikoinen, mutta musiikkitaustan tuntien lajiin yhdistäminen on. Ja pelaa muuten aika pienellä tasoituksella vielä. Alice Cooper.

#110300697 / gettyimages.com