Älyhaaste

Practical Intelligence Quotient on älypeli Sonyn PSP-konsolille. Pelin tarkoitus on kulkea pelikenttä mahdollisimman nopeasti lähtöpisteestä maaliin. Reitin varrella on kuutioita, lasereita, portteja - eli vastuksia ja esteitä, joita pitää siirrällä tai rakentaa niistä kulkuväylä eteenpäin. Lyhyt esittely ja kuvia löytyy tästä->.

PIQ-testissä on 300 minuuttia aikaa suorittaa 100 tehtävää, joiden perusteella lasketaan PIQ-arvo. Lopputulokset voi lähettää maailmanlaajuiseen ranking-listaan ja vertailla tuloksia.

Toisella yrittämällä - vuoden pelitauon jälkeen - pääsin maalistan kärkeen tuloksella 164, joka maailmanlistalla riittää vain sijoitukseen 143. Kärkinimi löytyy tällä hetkellä Kiinasta tuloksella 259. Tähän päästäkseen kaiken pitää mennä kohdalleen.

Kaikkia sataa tehtävää en pystynyt ratkaisemaan. Täydellisestä yhden kentän suorituksesta saa kasaan 100 prosenttia, johon ylsin muutamassa tehtävässä. Erityisen palkitseva oli se kenttä, josta löytyi "takaportti" ja tuloksena 250 prosenttia.

Testi on sangen haastava, eikä sitä viedä loppuun päivässä tai kahdessa, vaikka ajallisesti kokonaiskesto onkin vain 300 minuuttia. Päästäkseen huipputuloksiin, kentät pitää ensin ratkaista harjoitustilassa ja sen jälkeen hioa nopein ja taloudellisin suoritustapa.

Tämä on haaste, johon ihminen on oiva eläin tarttumaan. Kissa ei tähän lähtisi - kääntäisi kylkeä ja jatkaisi uniaan.

Vajoava silta

Turun Myllysilta notkahti ja kaupunki pohtii mitä nyt pitäisi tehdä - purkaa vai korjata?

Kyseinen silta on tuonut Turun kaupungille enemmän julkisuutta kuin Ruohosen veljekset yhteensä. Siltaa on käyty katselemassa ohikulkiessa ja kauempaakin.

Myllysilta pitäisi säilyttää, maalata punaiseksi ja ympärille pystyttää valonheittimet. Rannoille voisi rakentaa katseluterassit kahvioineen, joista nähtävyyttä voisi vilkuilla tauon lomassa.

Veden yllä olisi kuvauspaikka nimikyltteineen, jonka alla itsensä voisi ikuistaa digikameralla kuuluisa silta taustalla. Mittausnäytöltä voisi seurata miten silta on vajonnut viime viikkoina ja mikä on aktuaalivajoama nyt.

Jos Pisan kalteva torni tunnetaan ympäri maailmaa, miksei vajoava silta voisi tehdä kaupunkia yhtä tunnetuksi? Kyllä se voi, ja on jo tehnytkin. Hyvä mahdollisuus pitäisi nyt käyttää ja viimeistellä asia loppuun asti. Tehdä Turusta Vajoavan Sillan Kaupunki.

Menevätkö liput kaupaksi?

Pori Jazz julkisti tulevan kesän ohjelmansa - tai itse asiassa kahden päivän osalta. Lopullisesti kaikki esiintyjät kerrotaan huhtikuun puolella. Tämän päivän listalta ihmetystä herättää Toto!? Artisteista ei sen enempää.

Tapahtuman perustajajäseniin kuuluva Jyrki Kangas sai tänä vuonna väistyä ja tilalle tuli "kolmen kopla" Tuomas Kallion johdolla. Hs.fi kertoo uutisessaan kesän ohjelmasta ja Kallio kommentoi yleisesti ohjelmavalintoja.

Koskaan aikaisemmin Pori Jazzin historiassa en ole kuullut järjestävän tahon vähättelevän esiintyjäkaartiaan. Lipunmyynti ei ole vielä edes alkanut ja kommentit ovat:

• "...ainakin sunnuntain kitarapäivän osalta meitä onnisti kohtuullisesti"
• "Lopullisen ohjelman muotoutumiseen vaikuttaa moni sellainen seikka, joille emme voi mitään julistuksistamme huolimatta. Tai edes toiveistamme."
• "... että Porin neljä viimeistä superpäivää ovat liian myöhään..."
• "Me olemme tällä hetkellä jonkinlaisia väliinputoajia."

Näillä lausunnoillako Pori Jazz aikoo myydä lippuja ensi kesän tapahtumaan? Olisiko nyt ehkä parasta peruuttaa koko juhlat kun mikään ei ole oikein onnistunut? Mistä nyt kiikastaa?

Menneinä vuosina on suuria artisteja tuotu Kirjurinluodolle milloin mitäkin reittiä, neuvotteluja on maailmalla käyty ja sopimuksia tehty. Esiintyjälista on vuosikymmeniltä vakuuttava. Jos se jonain vuotena ei ole keskitasoa ylittänyt, sitä ei ainakaan ole mainostettu tällä tavalla.

Benny Goodmania asutettiin Kankaan kesämökillä, Santanalle lennätettiin muuntaja Italiasta ja Chuck Berrylle hommattiin kaupungin isoin sänky. Missä näkyy tämä henki? Onko "porilainen hulluus" katoamassa jazzjuhlien järjestäjiltä?

Ensimmäinen painos uunista ulos

Tasan yhdeksän päivää sitten tilaamani blogikirja putkahti tänään postilaatikkoon. Palvelun toimittaja ilmoitti tavaran lähteneen 18. päivä, joten postissa se viipyi vain neljä päivää. Alkuperäisestä arviosta poiketen toimitus tulikin Euroopan puolelta. Nopea kulku silti, tavalliselta postipaketilta.

Kirja oli juuri sitä, mitä odotin sen olevankin. Laadukas kovakantinen kirja, tukevalle paperille hyvin painettu. Siistit kannet ja laatu erittäin hyvä. Palvelun toimivuus ja vaivattomuus kokonaisuutena alusta loppuun asti oli yllättävä.

216-sivuisen kirjan tekeminen valmiita blogimerkintöjä käyttäen kesti vajaa pari tuntia. Suuri aika tästä meni ohjelman ja toimintojen opetteluun, eli seuraavan projektin osalta päästään huomattavasti vähemmällä vaivalla. Jonkin verran aikaa tuli käytettyä kansikuvien valintaan ja takakannen tekstin kehittelyyn.

Suurempi työ teoksen osalta onkin siis tehty sisällön tuottamisessa. Kansien välissä on vuoden kirjoitukset, joten tämä viimeistelyvaihe oli murto-osa koko projektista. Kirjan tekeminen on aina hieno juttu. Henkinen tuotos kiteytyy konkreettiseksi kokonaisuudeksi. Jollain tapaa tehdystä työstä tulee todellisempi kun sen voi tuntea sormiensa välissä.

Suosittelen niin kirjan kirjoittamista, kuin käyttämääni palvelua. Nykyaikana on harvinaista, että joku asia toimii niin kuin on ajatellut? Ja vielä siitä hivenen ylikin.

Musiikkia siellä - musiikkia täällä

Bittimusiikin kuunteluun on monia tapoja matkapuhelimella. Biisit voi ladata puhelimen muistiin tai käyttää maksullista Spotify-palvelua. MeCanto tarjoaa uuden tavan jakaa musiikkia sinne missä liikut.

Netistä löytyy serveripalvelu, jonne oman musiikin voi tallentaa ja kuunnella sitä mistä tahansa selaimen kautta. Tämän lisäksi tarjolla on matkapuhelinsovellus erilaisille alustoille.

Kolmen euron kertaostolla saa omat biisit soimaan Symbian-puhelimessa, eli missä tahansa. Sovelluksen player on vielä sangen yksinkertainen, mutta toimiva. Kaikki musiikki on aina mukana eikä rasittavaa latailua puhelimen muistikortille enää tarvita.

PC-client hoitaa kotikoneella huomaamatta uusien raitojen päivityksen serverille - ja sitä kautta minne tahansa. Nettiliittymä näyttää tarjoavan jo useita ominaisuuksia, soittotietojen lähetystä Twitteriin ja normaalit "perusjutut". Seurannassa on miten jatkossa palvelu kehittyy - vai kaatuuko unohdettuna tai hinnoiteltuna?

Blogista kirjaksi

Blurb-palvelu imaisee blogisi ja tekee siitä kirjan. Booksmart-ohjelmalla voi suorittaa toimenpiteen alusta loppuun asti vaivatta. Tekijälle ei jää muuta kuin oikoluku, mahdolliset korjaukset ja tilauksen teko.

Paljon on keskusteltu onko blogien kirjajulkaisuissa mitään järkeä, mutta jos teos jää omaan hyllyyn muistoksi, se ajaa asiansa. Bittien tapa on joskus kadota odottamatta niiden taivaaseen - luotettavistakin käsistä.

Ensimmäinen (koe)kirjani on tilauksessa, joten palataan sen laatuun ja toimivuuteen myöhemmin. Kustannukset väripainetulle 216-sivuiselle, kovakantiselle ja 20x25 cm kokoiselle kirjalle ovat reilut 50 euroa. Päälle verot ja toimituskulut yhteensä alle kympin valtameren takaa toimitettuna.

Kirjapalvelut ovat monipuolistuneet, hinnat laskeneet ja mahdollisuudet myydä ja jakaa pienissä määrissä tulleet helpoiksi. Kirja on ja elää vielä - varsinkin yksilöllisessä ja henkilökohtaisessa muodossa - vaikka sähköiset lukulaitteet tekevät kovasti tuloaan. Rinnakkaiselo bittimaailman kanssa kuitenkin siis vielä toimii, mutta miten kauan? Kehitys on hurjaa.

Pakko olla hyvä

Golf-lehti esittelee artikkelissaan tähtipelaajan kalustoa. "Ping putteri. Hankki tämän alkuvuodesta 2009 - 6 900 000 dollaria sitten."